Sarjakuvakummallisuudet: Dark Claw #1

Tämän sarjan tarkoitus on pamista omista kokemuksistani mitä tulee lähinnä vahingossa löytämiini, kummallisiin ja ainakin oletettavasti vähän tuntemattomampiin sarjakuvateoksiin – olivat nämä sitten omakustanteita tai ihka oikeita julkaisuja. Arvostelussa myös yllättäen paljastan, onko kyseessä oleva nide syystä unohdettu kakkakikkare tarinankerronnan kasvoilla vaiko menneisyyden salaiseen syleilyyn uponnut, paremman tietoisuuden ansaitsema helmi.

Dark Claw -KansiDark Claw #1

Tarina ja ruutujaottelu: Ty Templeton

Lopullinen taide: Rick Burchett

Julkaisija: DC Comics, 1997

No tässäpä jotakin kummaa: piirrostyyli näyttää erehdyttävästi 90-luvun maestraaliselta Animaatio-Batmaniltä – tai vielä osuvammin, sen jatkumoon sijoittuvilta sarjakuvilta – mutta kannessa poseeraavalla viittaritarilla on sänkinen leuka ja metalliset kynnet. Julkaisijaksi on kanteen merkitty joku nevöhööd Amalgam Comics. Onko tämä vuosisadan törkein taidevarkaus sitten Mustan Mäen Torin toimintafiguurituotannon, vai mistä on kyse?

Ei, itseasiassa kyseessä on 90-luvulle tyypillinen sekoilu. Täällä meidän raukoilla rajoillammekin julkaistiin aikoinaan – tosin useita vuosia myöhemmin, joskus 2000-luvun alkupuolella – DC vs Marvel -tarinakokonaisuus, jossa kahden jenkkilän suurimman sarjakuvaimperiumin kostyymiseikkailijat ottavat mittaa toisistaan.

Tämän titaanisen taistelun seurauksena kaksi tunnetuinta hahmouniversumia nivottiin hetkellisesti yhteen: tyyliin Green Lantern ja Iron Man muuttuivat molempien hahmojen piirteitä sisältäväksi Iron Lanterniksi; JLA:sta ja X-Menistä tuli JLX sekä myös Lobo the Duck oli vähän aikaa olemassa. Jostain syystä.

Dark Claw -ClawmobileVaikkei tätä yhteensulaumaa toki ikinä pysyväksi ratkaisuksi oltu tarkoitettukaan, ei se estänyt juonikkaita mogulinkyyriä julkaisemasta lukuisia omia sarjakuviaan näille hätäisesti kokoon kasatuille palapelihahmoille. Ja yksi näistä on käsissä oleva Dark Claw – sekoitus Batmania ja Wolverinea.

Jos premissi kuulostaa turhalta kikkailulta, se tarkoittaa vain, että omaat vielä kohtuullisesti toimivan havaintokyvyn. On kuitenkin ilo sanoa, että lehdykästä ovat vastuussa samat tekijät, kuin Batmanin animaatiosarjaan pohjautuvien sarjisten tekijät, ja nämä eivät näemmä kykene luomaan mitään aivan totaalisen huonoa, vaikka kuinka tympeät ainekset räpyläänsä saisivatkin.

Tarinassa Dark Claw ja tämän aisapari, Jubilation Lee alias Sparrow osallistuvat baaritappeluun lähiseudun räkälässä Loganin rakastetun, Talia Deathblow’n lähettämiä cyborgisotureita vastaan. Talia syyttää sankariamme isänsä, maailmanvalloitusta havitelleen mutantin, Ra’s-a-Pocalypsen kuolemasta, minkä seurauksena hän itsekin joutui vaihtamaan 90% ruumiistaan adamantiumiin.

Dark Claw menee treenaamaan Kynsiluolansa vaarahuoneeseen, kun Talia hyökkää paikalle ja seuraa kamppailu, missä kynnet ja säilät vipeltävät ja tunteet ryöppyävät voimakkaina. Lopetus on tyylitajuinen mutta myös humoristinen, kuten samojen tekijöiden Batman -jututkin ovat tupanneet olemaan.

Dark Claw -Ra's-a-Pocalypse
No hei. On se parempi kuin Oscar Isaacs tai Liam Neeson.

Eli eihän tässä nyt juttuna mitään maailman järkeä ole – lähinnä ollaan haluttu tunkea niin monta referenssiä molempien alkuperäishahmojen maailmoista samaan 22 sivuun kuin on inhimillisesti mahdollista. Tästä huolimatta touhu luistaa eteenpäin sellaisella svengillä ja yksinkertaisesti tyylitajulla, ettei koko touhun turhuutta ja hoopoutta ehdi edes huomata. Eritoten lyhyet toimintakohtaukset ovat äärimmäisen hienoa, kuvallista tarinankerrontaa.

Mikä jännintä, kaikki Wolverine -vaikutteet voisi melkeimpä korvata ja miettiä juttua kuin mitä tahansa muuta, yhden numeron mittaista Batman -sarjakuvaa. Eikä se sellaisena ole yhtään hullumpi – vähän yhdentekevä ehkä, mutta paljon pahemminkin voi sarjakuvasta sanoa.

Sekoilun kruunaavat feikit lukijakirjeet, joissa sarjiksen tekijät hitusen irvailevat normaalien sarjakuviensa kirjepalstoille, sekä pakolliset toimitussivuhölötykset tietysti aiheeseen sopivalla teemalla varustettuna. Pisteet siis ainakin huolellisuudesta yksityiskohtien suhteen. Vaikka kyseessä kohtuullisen tympeä vitsi onkin, ainakin se on hoidettu niin huolellisesti kuin mahdollista ja ainakin sen taakse kätkeytyy normaalia jännempi syntytarina.

Palaan asiaan, jos koskaan löydän miltään kirpparilta esim. Doctor StrangeFaten numeron riittävän halpaan hintaan.

Dark Claw -Talia


Jätä kommentti